ADHD vai laiskuus? Näin selvität, mitä oikeasti tapahtuu

"Miksi en vain pysty tekemään sitä?"

Jos olet joskus myöhään illalla kirjoittanut hakukenttään "ADHD vai laiskuus", tunnet todennäköisesti jo sen takana olevan tunteen. On tehtävä, joka on sinulle tärkeä. Tiedät tarkalleen, mitä pitää tehdä. Olet jopa luvannut itsellesi, useammin kuin kerran, että tänään on se päivä. Silti tunnit valuvat ohi, tehtävä odottaa koskemattomana ja hiljainen ääni kutsuu sinua laiskaksi.

Se ääni on yleensä kulkenut mukanasi pitkään. Ehkä opettaja sanoi, ettet "yritä tarpeeksi". Ehkä vanhempi tai kumppani huokaisi, että "tekisit sen, jos oikeasti haluaisit". Vuosien mittaan leima tarttuu. Monelle ihmiselle se, mikä näyttää ulkoa laiskuudelta, tuntuu sisältä aivan toiselta. Tämä artikkeli käy eron läpi lempeästi, jotta voit katsoa omia toimintamallejasi selkeämmin ja paljon pienemmällä häpeällä.

Mikä ero on ADHD:lla ja laiskuudella?

Laiskuus tarkoittaa arkikielessä yleensä sitä, ettei halua nähdä vaivaa. Tekemätön tehtävä ei juuri vaivaa ihmistä. Hän vain tekisi mieluummin jotain muuta ja on tyytyväinen valintaansa.

ADHD on jotain aivan muuta. Se on ero siinä, miten aivot säätelevät tarkkaavaisuutta, motivaatiota ja sitä, mitä tutkijat kutsuvat toiminnanohjaukseksi: niitä ajattelun taitoja, jotka auttavat sinua suunnittelemaan, aloittamaan, vaihtamaan tehtävästä toiseen ja saamaan asiat valmiiksi. ADHD-ihmiset haluavat usein kovasti tehdä asian. Välittämisestä ei ole pulaa. Puuttuu silta aikomuksen ja teon väliltä.

Hyödyllinen tapa ajatella: laiskana hetkenä "en jaksa" on koko tarina. ADHD-hetkenä tarina kuuluu useammin "haluan, minun pitää, yritän, eivätkä aivoni anna lähtömerkkiä". Moni kuvaa sitä kuin istuisi autossa moottori käynnissä saamatta vaihdetta silmään.

ADHD-aivot toimivat myös herkemmin kiinnostuksen, uutuuden, kiireen ja haasteen kuin pelkän tärkeyden varassa. Siksi sama ihminen, joka ei saa itseään tarttumaan yksinkertaiseen lomakkeeseen, voi keskittyä kuusi tuntia projektiin, joka imaisee mukaansa, tai tehdä kaiken kiireellä määräaikaa edeltävänä yönä. Se ei ole luonteenvika. Se on malli siinä, miten motivaatio syttyy.

Merkit siitä, että kyse voi olla ADHD:sta eikä laiskuudesta

Mikään yksittäinen merkki ei ratkaise kysymystä, mutta nämä toimintamallit toistuvat yhä uudelleen ihmisillä, joiden "laiskuus" osoittautuu joksikin muuksi:

• Tekemätön tehtävä ahdistaa sinua: Laiskuus tuntuu yleensä mukavalta. Sinä tunnet syyllisyyttä, pelkoa tai turhautumista, kun tehtävä odottaa.
• Ponnistus ei vastaa tulosta: Käytät valtavasti energiaa yrittäessäsi aloittaa, ja ulkopuolelta näyttää siltä kuin et olisi tehnyt mitään.
• Määräajat ovat ainoa luotettava polttoaine: Asiat tulevat tehdyiksi, mutta usein vasta kun paniikki vihdoin iskee.
• Pystyt keskittymään voimakkaasti siihen, mikä kiinnostaa: Hyperfokus harrastukseen tai uuteen ideaan on aivan vieressä täydellisen jumittumisen kanssa "tylsien" tehtävien äärellä.
• Pienet tehtävät tuntuvat oudon suurilta: Yhteen sähköpostiin vastaaminen tai yhden ajan varaaminen voi tuntua seinän kiipeämiseltä.
• Kadotat ajantajun: Aioit aloittaa kahdelta, ja jotenkin kello on jo kuusi.
• Näin on aina ollut: Malli näkyy koulussa, töissä ja kotona, usein lapsuudesta asti.
• Lepäät, mutta et palaudu: Tunnit selailua tehtävän välttämiseksi jättävät sinut uupuneemmaksi, eivät levänneemmäksi.

Miksi tällä on merkitystä

Sana, jolla kutsut vaikeuttasi, ratkaisee, mitä teet sille. Jos uskot olevasi laiska, ainoa tarjolla oleva ratkaisu on yrittää kovemmin, ja useimmat ADHD-ihmiset ovat jo yrittäneet kovemmin vuosia. Kun pakottaminen ei toimi, häpeä kasvaa, ja häpeä itsessään tekee aloittamisesta vielä vaikeampaa. Siitä tulee noidankehä.

Töissä se voi näkyä myöhästyneinä määräaikoina tehtävissä, joihin pystyt mainiosti. Parisuhteessa unohtuneina kotitöinä, jotka kumppani tulkitsee välinpitämättömyydeksi. Kotona kasoina, avaamattomina kirjeinä ja jatkuvana hiljaisena huminana "minun pitäisi tehdä jotain". Ajan myötä moni aikuinen kantaa tunnetta siitä, että epäonnistuu elämässä, josta kaikki muut näyttävät selviävän vaivatta.

Mallin näkeminen uudella tavalla ei ratkaise kaikkea, mutta se avaa uusia ovia. ADHD:ta varten tehdyt keinot, kuten tehtävien pilkkominen pikkuruisiksi ensiaskeliksi, työskentely toisen ihmisen vieressä, kiireen tai uutuuden lisääminen tarkoituksella ja ulkoisiin muistutuksiin nojaaminen tahdonvoiman sijaan, auttavat usein paljon enemmän kuin itsekritiikki on koskaan auttanut. Jos alakulo vaikuttaa myös energian puutteeseesi, voi olla hyvä tutkia myös masennuksen piirteitä, sillä nämä kaksi menevät usein päällekkäin.

Itsearviointi: katso omia toimintamallejasi

Itsereflektiotesti ei voi kertoa, onko sinulla ADHD. Sen voi arvioida vain pätevä ammattilainen. Testi voi kuitenkin auttaa sinua huomaamaan toimintamalleja, joiden sisällä olet elänyt niin kauan, että ne tuntuvat näkymättömiltä.

Kun mietit omaa kokemustasi, voit kysyä itseltäsi: Välitänkö asioista, joita en tee? Riippuuko keskittymiseni enemmän kiinnostuksesta kuin tärkeydestä? Onko minua kutsuttu laiskaksi, huolimattomaksi tai motivoitumattomaksi pienestä pitäen? Teenkö parhaan työni viime tingassa? Jos moni kohta kuulostaa tutulta, voi olla syytä katsoa tarkemmin.

Ilmainen ADHD-testimme vie vain muutaman minuutin. Se on seulontatyökalu itsereflektioon, ei diagnoosi, ja vastauksesi voivat olla hyvä lähtökohta keskustelulle lääkärin tai terapeutin kanssa.